Itsemyötätunto - mitä se on? Osa 1

Miten puhut hyvälle ystävällesi silloin, kun hän kaipaa lohdutusta, rohkaisua tai kannustusta? Entä millaista oma sisäinen puheesi itsellesi on vastaavissa tilanteissa? Miten puhut itsellesi silloin, kun koet epäonnistuneesi jossain asiassa tai kun olet väsynyt, tehnyt virheen tai jos et ole pystynyt siihen, mihin olisit toivonut pystyväsi? Muuttuuko sisäinen puheesi silloin helposti vaativaksi, kriittiseksi tai jopa julmaksi, armottomaksi?

Toisin kuin joskus luullaan, itsemyötätunto ei tarkoita sitä, että jäisimme pyörimään pelkästään itsemme ympärillä tai selittelisimme tekemisiämme joka hetki parhain päin tai ajattelisimme pelkästään positiivisesti. Se ei myöskään tarkoita, että luopuisimme tavoitteistamme tai lakkaisimme haluamasta muutosta.

Itsemyötätunto tarkoittaa enemmänkin sitä, että suhtaudumme itseemme vaikeassa hetkessä samalla tavalla kuin suhtautuisimme meille rakkaaseen ihmiseen.

Itsemyötätunto-käsitteen Suomessa tunnetuksi tehneen työterveyspsykologi, psykoterapeutti Ronnie Grandellin mukaan itsemyötätunto alkaa siitä, että pysähdymme huomaamaan / tunnistamaan, mitä sisällämme (tunteissa, kehossa, mielessä) tapahtuu. Pysähdymme itsemme äärelle.

Ja, kun huomaamme, mitä itsessämme tapahtuu, opettelemme suhtautumaan siihen ensin sallivasti, sitten hyväksyen ja myötätuntoisesti. Sen sijaan, että soimaisimme itseämme tyyliin: "Miksi olen taas tällainen; mikä minulla on, kun en saa tätä hoidettua? Muutkin pystyvät tähän!", voisimmekin huomata: "Tämä on minulle nyt vaikeaa. Olen väsynyt. Harmittaa, mutta yritän parhaani näissä olosuhteissa. Muillakin on tällaisia kokemuksia."

Kun ei enää jatkuvasti yritä torjua omaa kokemustaan tai taistella sitä vastaan, siihen voi tulla enemmän tilaa.

Itsemyötätuntoa voi harjoitella myös terapiassa. Terapiassa itsemyötätuntoisemman tavan harjoitteleminen voi tarkoittaa oman sisäisen puheen tunnistamista tai tunteiden ja kehon kuuntelemista ja hyväksymistä. Joskus se voi tarkoittaa sitä, että opettelemme pysähtymään juuri siihen kohtaan, jossa olemme tottuneet moittimaan itseämme ja vaatimaan enemmän.

Vähitellen voi syntyä jotakin tärkeää:

- Kokemus siitä, ettei tarvitse koko ajan ansaita omaa hyväksyntäänsä.

- Voi olla keskeneräinen ja silti arvokas.

- Voi epäonnistua ja silti olla itsensä puolella.

- Voi tarvita apua ja juuri se voi olla vahvuutta.

Ja: voi opetella kohtaamaan itsensä tavalla, joka tekee elämästä hieman levollisempaa elää. Vaikeuksien keskellä ei tarvitse kääntyä itseään vastaan. ❤️