Itsemyötätunto - turhaa vai oleellinen osa hyvinvointia?

Itsemyötätunnosta puhuttaessa saattaa törmätä monenlaisiin ennakkokäsityksiin. Ajoittain tulee vastaan ajatus, että itsemyötätunto on vain "turhaa itsensä ympärillä pyörimistä" tai jonkinlaista itsensä säälimistä. Siitä siinä ei kuitenkaan ole kysymys.

Itsemyötätunnon sijasta itseviha, itseinho ja itsensä ruoskiminen ovat monelle -todennäköisesti suurimmalle osalle suomalaisista aikuisista, valitettavasti- tuttuja. Ne kuulostavat heti melko tavallisilta, jopa 'normaaleilta', suhtautumistavoilta itseen. Kun sitten sanaa itsemyötätunto ajattelee tätä vasten, se alkaa näyttää varteenotettavammalta, kiinnostavammalta ja enemmän tutustumisen arvoiselta. Sillä meitä ei ole tarkoitettu ainakaan vihaamaan tai halveksimaan itseämme.

Mitä eri asioita itsemyötätunto voi käytännössä tarkoittaa? Miltä itsemyötätuntoinen suhtautuminen voisi näyttää tai kuulostaa käytännössä?

Joskus on myötätuntoista itseä kohtaan esim. todeta: "En pysty tähän tänään."

Tai: "Tämä asia on minulle tärkeä, yritän uudelleen myöhemmin."

Tai: "Tämä ei tee minulle hyvää, minun on aika sanoa ei."

Tai: "Kyllä minä vielä onnistun."

Tai: "Et ole ainoa, jolle tämä on vaikeaa. Älä luovuta."

Itsemyötätuntoon liittyy oivallus siitä, ettemme ole vaikeuksinemme yksin. Epävarmuus, riittämättömyyden tunne, epäonnistumiset, häpeä, suru ja väsymys kuuluvat ihmisyyteen. Ne eivät tarkoita, että jotakin olisi perustavanlaatuisesti pielessä.

Kun olemme vaikeassa kohdassa, mieli saattaa helposti sanoa: "Kaikki muut osaavat tämän, mutta minä en." Myötätuntoinen näkökulma voisi tällöin olla: "Moni ihminen kokee joskus aivan samaa. Minä en ole tämän kokemuksen kanssa yksin." Se ei poista kipua, mutta se voi vähentää yksinäisyyttä.

Joskus itsemyötätuntoa vastustetaan siksi, että ajatellaan, että jos ei vaadi itseltään jatkuvasti jotain, ei myöskään saa aikaiseksi mitään. Jatkuva vaatiminen, itsensä ruoskiminen ja kritiikki kuitenkin kuluttaa voimat. 

Itsemyötätuntoa voikin olla myös esim. tekemisten tauottaminen ja lepääminen (levon salliminen itselle), rajojen asettaminen ja avun pyytäminen.

Myötätuntoinen sisäinen puhe voi olla yhtä aikaa lempeää, rehellistä ja rohkaisevaa: "En onnistunut tässä ja se harmittaa. Haluan kuitenkin ottaa tästä opikseni. Minun ei tarvitse rangaista itseäni tästä. Voin suoda itselleni nyt tauon ja yritän myöhemmin uudelleen." Itsensä kehittäminen voi tapahtua myös levollisesta, myötätuntoisesta asenteesta käsin.

Joskus itsemyötätunto voi tuntua vaikealta, koska ei ole tottunut siihen, että juuri kukaan olisi ollut myötätuntoinen itseä kohtaan. Silloin sitäkin täytyy opetella pienin askelin. MIkäli pelkkä ajatus "olen hyvä juuri tällaisena", tuntuu vieraalta tai jopa ärsyttävältä, voi aloittaa siitä, että huomaa joitakin hyviä asioita itsestä. Tai sallii itselleen lepohetken tai jotain hyvää arjen keskelle. Voi myös lähteä liikkeelle ajatuksesta: "Opettelen hyväksymään, että olen inhimillinen ihminen ja keskeneräinen."

Itsemyötätunto on uudenlaisen suhteen harjoittelemista itseen – vähitellen. Ja koska ihminen suhtautuu itseensä aina joka tapauksessa jollakin tavalla, niin sen äärelle pysähtyminen, miten minä suhtaudun itseeni, erityisesti silloin, kun asiat eivät mene toivotulla tavalla, voi olla hyvin merkityksellistä. Itsemyötätuntoista on opetella olemaan itselleen sellainen ihminen, jonka seurassa minun on hyvä olla. ❤️

P.S. Jos haluat lukea itsemyötätunnosta lisää, on (itsemyötätunto-käsitteen alunperin Suomessa tunnetuksi tehneen) työterveyspsykologi, psykoterapeutti Ronnie Grandellin teos Itsemyötätunto tutustumisen arvoinen!