Uusperhe ei rakennu yhdessä yössä

Uusperheen kehitysvaiheista Papernow'n mukaan:

Kun kaksi aikuista perustaa uusperheen, he tuovat mukanaan aiemmat kokemuksensa, odotuksensa ja käsityksensä perhe-elämästä. Alussa mukana kulkevat toiveiden ja unelmien lisäksi usein myös epävarmuus ja pelko. Uusi aikuinen voi olla varovainen suhteessa perheen jo olemassa oleviin, biologisiin suhteisiin, ja lapsen biologinen vanhempi saattaa puolestaan yrittää suojella lastaan.

Papernow'n vuonna 1984 kehittämän uusperhesyklin mukaan uusperheen kehitys kulkee mielikuvavaiheesta kohti ratkaisua ja vakiintunutta perheidentiteettiä. Tutkimusten mukaan tähän voi kulua n. 4–15 vuotta (älä siis luovuta vielä!). Kehitys ei etene suoraviivaisesti, vaan vaikeuksien kohdatessa perhe voi palata hetkeksi aikaisempaan vaiheeseen, mutta siitä päästään kuitenkin aiempaa nopeammin eteenpäin.

Alkuvaihe (n.2-3 v.)

Tässä vaiheessa eletään pitkälti mielikuvien varassa ja katsotaan asioita vaaleanpunaisten lasien läpi. Aikuiset toivovat, että kaikki sopeutuvat, tulevat onnellisiksi, oppivat rakastamaan toisiaan ja arki alkaa sujua. Taustalla voi olla myös voimakas halu korjata rikkoutuneen perheen aiheuttamaa surua. Lapsetkin voivat elää omien toiveidensa varassa ja haaveilla siitä, että biologiset vanhemmat palaisivat vielä yhteen.

Seuraavassa vaiheessa mielikuvat alkavat törmätä todellisuuteen. Aikuiset yrittävät luoda yhteistä perhettä ja saada lapsipuolten hyväksyntää, mutta kohtaavatkin vastustusta tai torjuntaa. Voi syntyä tunne, ettei kaikki olekaan hyvin. Uusi aikuinen (bonusäiti / -isä) saattaa kokea itsensä aina vain ulkopuoliseksi ja biologinen vanhempi joutua ristiriitaan lastensa ja puolisonsa tarpeiden välillä.

Alkuvaiheen lopussa ristiriidat usein kärjistyvät kunnolla. Pettymys ja vaikeat tunteet tulevat näkyviksi ja uusperhe saattaa jakautua biologisten linjojen mukaan. Puolisot voivat ajautua kauemmas toisistaan juuri silloin, kun heidän yhteistyötään eniten tarvittaisiin. Tässä vaiheessa ulkopuolinen tuki, avoin keskustelu ja tieto uusperheen erityispiirteistä voivat olla merkittävä apu.

Keskivaihe (n.1-3 v.)

Alkuvaiheessa esiin nousseet ristiriidat ovat nyt usein voimakkaimmillaan. Odotuksia, tarpeita ja tunteita ilmaistaan avoimesti, mikä voi tarkoittaa myös paljon riitoja. Perhe saattaa vetäytyä "poteroihin", joissa biologinen vanhempi ja hänen lapsensa muodostavat oman yksikkönsä ja uusi puoliso jää ulkopuolelle ja voi koko ajan huonommin.

Tässä vaiheessa tarvitaan ennen kaikkea muutosta ja selkeitä rajoja. On tärkeää sopia esimerkiksi suhteesta ex-puolisoihin, arjen vastuista ja siitä, miten parisuhteen hyvinvoinnille (ja omalle hyvinvoinnille!) tehdään tilaa lasten -ja työn- täyttämässä arjessa. Toimivaa uusperhettä on vaikea rakentaa ilman toimivaa (ja mahdollisimman hyvinvoivaa!) kahden aikuisen parisuhdetta.

Keskivaiheen myöhemmässä toiminnan vaiheessa uusperheen vanhemmat alkavat rakentaa yhdessä aktiivisesti uusia toimintatapoja. Biologisten linjojen takaa tullaan ulos ja aletaan luoda yhteisiä pelisääntöjä, tapoja ja rituaaleja. Uusperheessä joudutaan usein neuvottelemaan monien ulkopuolisten ihmisten – kuten ex-puolisoiden ja isovanhempien – kanssa, mutta keskustelut alkavat helpottua yhteisen historian karttuessa. Myös lapsen ja uuden aikuisen välinen suhde voi alkaa vähitellen vahvistua niin, että he pystyvät selvittämään asioita keskenään.

Myöhäisvaihe

Myöhäisvaiheessa uusperheen identiteetti alkaa vahvistua. Parisuhteelle on rakentunut vankempi perusta, aikuiset toimivat paremmin yhdessä ja suhteet lasten sekä uusien aikuisten välillä syvenevät. Perhe kykenee tekemään päätöksiä ja kohtaamaan vaikeuksia yhdessä. Syntyy kokemus "meidän laumasta".

Viimeisessä vaiheessa uusperheen identiteetti alkaa olla vakiintunut. Perheessä kenenkään ei tarvitse enää jatkuvasti pohtia, kuulunko joukkoon (tai kuuluuko joku muu joukkoon) tai onko tämä perhe "oikeanlainen". Läheisyys ja luottamus ovat kasvaneet (ja kasvavat edelleen!) ja suhteista tulee avoimempia.

Vuosien varrella on kohdattu monenlaisia haasteita, pettymyksiä ja ristiriitoja. Vähitellen uusperheen vanhemmat (/koko perhe) voi kuitenkin katsoa taaksepäin ja huomata, kuinka paljon sen jokainen jäsen on oppinut. Uusperheen rakentaminen ei koskaan ole paluuta siihen, mitä aiemmin -aiemmissa perheissä- oli, vaan uuden, omanlaisen (= erilaisen) perheen luomista. Matka on usein PITKÄ ja mutkikas, mutta parhaimmillaan sen myötä syntyy jotain erityistä: hyvä ja merkityksellinen, omanlainen elämä!

Tunnistitko itsesi? Et ole yksin! ❤️ Pidemmän tekstin aiheesta voit lukea Suomen uusperheliiton (Supli) sivuilta: https://supli.fi/tietoa/uusperheen-kehitysvaiheet/

(Lähde: Kaisa Raittilan ja Päivi Sutisen teos Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä.)