Uusperhe rakentuu ajan kanssa

Uusperhe-elämä voi olla parhaimmillaan rikasta ja merkityksellistä. Silti se monimuotoisine ihmissuhdekuvioineen (exät, nyxät, bonukset, puolikkaat...) yleensä yllättää haastavuudellaan. Siitäkin huolimatta, että siihen olisi osannut varautua. 

Jos olet parhaillaan uusperhe-elämän syövereissä ja kaipaat lisää ymmärrystä siihen, mitä käyt läpi, voi alla olevasta 'uusperheen kehityskaaresta' olla jotain apua ainakin siltä kannalta, että "muutkin ovat kokeneet jotain samaa".

Tutkimusten mukaan uusperhe käy läpi yleensä tietynlaiset vaiheet. Tämä "uusperheen kehityskaari" on kuvattu tiivistetysti alla. Uusperheen kehityskaaren eli uusperhesyklin (engl. The Stepfamily Cycle) kehittänyt psykologi Dr. P.L.Papernow on yhdysvaltalainen pitkän uran tehnyt tutkija, kouluttaja sekä terapeutti. Hänen vuonna 1984 julkaisemansa Gestalt-terapiaan ja perhesysteemeihin perustuva uusperheiden kehitysmalli on yksi maailman tunnetuimmista työkaluista uusperheiden dynamiikan ja sopeutumisvaiheiden ymmärtämiseen.

Uusperheen kehityskaaren ymmärtäminen ei tietenkään sinällään ratkaise mitään, mutta sen avulla voit saada lisää näkökulmaa omaan tilanteeseesi. Ja että muutkin uusperheelliset ovat kokeneet samankaltaisia asioita ja vaiheita. Samalla tulee muistaa, että jokainen perhe ja tilanne on erilainen ja asiat voivat mennä eteenpäin hyvinkin erilaisia reittejä pitkin, mutta tämä saattaa auttaa hahmottamaan jotain omasta tilanteestasi. Ja ymmärtämään myös sitä, että mikäli nyt tuntuu haastavalta, tilanne voi kuitenkin vielä helpottua! 

Papernow'n uusperheen kehityskaari

Uusperheen muotoutumisen alkuvaihe (n.2-3 v.)

Kun kaksi aikuista perustavat uusperheen, he tuovat mukanaan kaikki aiemmat kokemuksensa, odotuksensa ja käsityksensä perhe-elämästä (niin aiemmasta 'omasta' perheestä kuin lapsuuden perheestäänkin). Alussa mukana kulkevat yleensä toiveiden ja unelmien lisäksi epävarmuus ja jännitys / huoli siitä, miten asiat menevät ja miten uudet perheenjäsenet ottavat toisensa vastaan. Bonusaikuinen kokee usein epävarmuutta perheen olemassa oleviin, biologisiin lapsiin. Lapsen biologinen vanhempi saattaa puolestaan yrittää suojella lapsiaan. Alkuvaiheessa eletään pitkälti mielikuvien varassa ja katsotaan asioita usein myös vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Perheen vanhemmat luonnollisesti toivovat ja odottavat, että kaikki sopeutuvat, tulevat onnellisiksi, oppivat rakastamaan toisiaan ja arki alkaa sujua mutkattomasti. Taustalla voi olla myös voimakas halu korjata aiemman, rikkoutuneen perheen, aiheuttamaa surua. 

Myös lapset elävät usein omien toiveidensa varassa ja haaveilevat (yleensä!) siitä, että biologiset vanhemmat palaavat vielä takaisin yhteen. Tämä voi tuntua hyvin kuluttavalta (ihan pelkästään jo ajatuksena) bonusvanhemmasta. Silti voi olla tärkeää tiedostaa, että näin asia usein lapsen kokemuksessa menee. Bonuslasten vastustus / torjunta voi olla hyvin hienovaraista ja tulla ilmi pienissä asioissa / tilanteissa (vetäytymisenä ym.) tai sitten avoimempana vastustuksena / aggressiona. Tällöin voi syntyä pikkuhiljaa vahvistuva tunne, että tilanne onkin haastavampi kuin mitä osasi odottaa. 

Uusi aikuinen (bonusäiti / -isä) voi kokea itsensä tilanteessa ulkopuoliseksi pitkäänkin. Biologinen vanhempi puolestaan voi joutua ristiriitaan lastensa ja puolisonsa tarpeiden välillä. 

Alkuvaiheen loppupuolella ristiriidat monesti kärjistyvät kunnolla mielikuvien törmättyä todellisuuteen. Pettymys ja vaikeat tunteet tulevat näkyviksi ja uusperhe saattaa jakautua biologisten linjojen mukaan. Puolisot voivat ajautua kauemmas toisistaan juuri silloin, kun heidän yhteistyötään eniten tarvittaisiin. Tässä vaiheessa ulkopuolinen tuki, avoin keskustelu ja tieto uusperheen erityispiirteistä voivat olla merkittävä apu.

Keskivaihe (n.1-3 v.)

Alkuvaiheessa esiin nousseet ristiriidat ovat usein tässä vaiheessa voimakkaimmillaan. Turvallisuutta on kuitenkin tullut sen verran lisää, että odotuksia, tarpeita ja tunteita uskalletaan ilmaista aiempaa avoimemmin. Se voi tarkoittaa myös paljon riitoja. Perheenjäsenet saattavat myös vetäytyä omiin "poteroihinsa", joissa biologinen vanhempi ja hänen lapsensa muodostavat oman yksikkönsä ja uusi puoliso jää ulkopuolelle. Näin tapahtuessa hän voi koko ajan huonommin.

Tässä vaiheessa herää yleensä voimakas tarve muutokselle ja rajojen selkiytymiselle. On tärkeää sopia esimerkiksi suhteesta ex-puolisoihin, arjen vastuista ja siitä, miten parisuhteen hyvinvoinnille (ja omalle hyvinvoinnille!) tehdään tilaa lasten -ja työn- täyttämässä arjessa. Toimivaa uusperhettä on vaikea rakentaa ilman toimivaa (ja mahdollisimman hyvinvoivaa!) kahden aikuisen parisuhdetta.

Keskivaiheen myöhemmässä "toiminnan vaiheessa" uusperheen vanhemmat alkavat yleensä rakentaa yhdessä aktiivisesti uusia toimintatapoja. Biologisista poteroista tullaan ulos ja aletaan luoda yhteisiä pelisääntöjä, tapoja ja rituaaleja. Uusperheessä joudutaan usein neuvottelemaan monien ulkopuolisten ihmisten – kuten ex-puolisoiden ja isovanhempien – kanssa, mutta keskustelut alkavat helpottua yhteisen historian karttuessa. Myös lapsen ja uuden aikuisen välinen suhde voi alkaa vähitellen vahvistua niin, että he pystyvät selvittämään asioita tarvittaessa keskenään.

Uusperheen muotoutumisen myöhäisvaihe

Myöhäisvaiheessa uusperheen identiteetti alkaa vahvistua. Parisuhteelle on rakentunut vankempi perusta, aikuiset toimivat paremmin yhdessä ja suhteet lasten sekä uusien aikuisten välillä syvenevät. Pystytään tekemään päätöksiä ja kohtaamaan vaikeuksia yhdessä. Alkaa syntyä kokemus "meidän laumasta".

Viimeisessä vaiheessa uusperheen identiteetti alkaa olla vakiintunut, mikä tarkoittaa mm. sitä, että perheessä kenenkään ei tarvitse enää jatkuvasti pohtia, kuulunko joukkoon (tai kuuluuko joku muu joukkoon) tai onko tämä perhe "oikeanlainen". Läheisyys ja luottamus ovat kasvaneet (ja kasvavat edelleen) ja suhteista tulee avoimempia.

Kun matkan varrella on kohdattu monenlaisia haasteita ja ristiriitoja, koittaa viimein vaihe, jossa vanhemmat (/koko perhe) voi katsoa taaksepäin ja huomata, kuinka paljon sen jokainen jäsen on oppinut ja mistä kaikesta on tultu läpi. 

Uusperheen muotoutuminen ei koskaan merkitse paluuta siihen, mitä aiemmin -aiemmissa perheissä- on ollut, vaan uuden, omanlaisen (= erilaisen) perheen luomista. Matka on usein PITKÄ, kivulias ja mutkainen, mutta parhaimmillaan sen myötä syntyy jotain erityistä: hyvä ja merkityksellinen, omanlaisensa perhe, joka on sellaisenaan hyvä, tärkeä ja arvokas.

Tutkimusten mukaan siis siihen, että alun unelmien, toiveiden ja epävarmuuksien mielikuvavaiheesta päästään ns. vakiintuneeseen perheidentiteetin vaiheeseen, kuluu n.4–15 vuotta (!). Älä siis luovuta vielä!

                   **********************************

Jos tunnistit kuvauksesta itsesi / perheesi, et ole yksin! Mikäli kaipaat lisää työkaluja omien voimavarojen vahvistamiseen tai rajojen selkiyttämiseen, tai haluat jakaa / peilata tunteitasi ja ajatuksiasi terapiassa, ota rohkeasti yhteyttä! Olen täällä sinua varten. ❤️ 

Pidemmän tekstin uusperheen vaiheista (jossa vaiheita on kuvattu tarkemmin), voit lukea Suomen uusperheliiton, Supli:n, sivuilta: https://supli.fi/tietoa/uusperheen-kehitysvaiheet/ 

(Lähde: Kaisa Raittilan & Päivi Sutisen teos Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä)