Uusperhe rakentuu ajan kanssa

Pohditko, millaista elämä olisi uusperheenä? Mietitkö, uskaltaako hommaan ryhtyä? Vai oletko jo uusperhe-elämän syövereissä ja kaipaat lisää tietoa ja ymmärrystä?

Alla on lyhyesti tiivistettynä Papernow'n  v.1984 kehittämä, uusperheen kehityskaari, josta voi saada käsitystä siitä, minkälaisia vaiheita (yleensä) uusperheen muotoutumisessa on. Jokainen perhe ja tilanne on toki erilainen ja asiat voivat mennä eteenpäin hyvin erilaisia reittejä pitkin, mutta tämä saattaa auttaa hahmottamaan jotain omasta tilanteestasi. Ja että muutkin ovat kokeneet samankaltaisia asioita.

Tutkimusten mukaan siihen, että alun unelmien, toiveiden ja epävarmuuksien mielikuvavaiheesta päästään ns. vakiintuneeseen perheidentiteetin vaiheeseen, kuluu 4–15 vuotta. Kehitys ei myöskään etene suoraviivaisesti; siksi on hyvä tiedostaa, että vaikeuksien kohdatessa, voi olla normaalia, että joskus palataan hetkeksi aiempaan vaiheeseen ennen kuin mennään taas eteenpäin.

Uusperheen muotoutumisen alkuvaihe (n.2-3 v.)

Kun kaksi aikuista perustavat uusperheen, he tuovat mukanaan kaikki aiemmat kokemuksensa, odotuksensa ja käsityksensä perhe-elämästä (niin mahdollisesta aiemmasta 'omasta' perheestään kuin lapsuuden perheestäänkin). Alussa mukana kulkevat toiveiden ja unelmien lisäksi usein myös epävarmuus ja pelko. Tässä vaiheessa uusi aikuinen voi olla varovainen suhteessa perheen jo olemassa oleviin, biologisiin suhteisiin, ja lapsen biologinen vanhempi saattaa puolestaan yrittää suojella lastaan. Alkuvaiheessa eletään pitkälti mielikuvien varassa ja katsotaan asioita usein myös vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Perheen vanhemmat toivovat ja odottavat, että kaikki sopeutuvat, tulevat onnellisiksi, oppivat rakastamaan toisiaan ja arki alkaa sujua mutkattomasti! Taustalla voi olla myös voimakas halu korjata aiemman, rikkoutuneen perheen, aiheuttamaa surua. 

Myös lapset voivat elää omien toiveidensa varassa ja haaveilla (yleensä!) siitä, että biologiset vanhemmat palaavat vielä takaisin yhteen.

Alun jälkeen mielikuvat alkavat pikkuhiljaa törmätä todellisuuteen. Aikuiset yrittävät luoda yhteistä perhettä ja saada lapsipuolten hyväksyntää, mutta saattavatkin kohdata vastustusta tai torjuntaa. Voi syntyä tunne, että tilanne onkin haastavampi kuin mitä odotti. Uusi aikuinen (bonusäiti / -isä) voi kokea itsensä ulkopuoliseksi pitkäänkin ja biologinen vanhempi voi joutua ristiriitaan lastensa ja puolisonsa tarpeiden välillä.

Alkuvaiheen loppupuolella ristiriidat usein kärjistyvät kunnolla. Pettymys ja vaikeat tunteet tulevat näkyviksi ja uusperhe saattaa jakautua biologisten linjojen mukaan. Puolisot voivat ajautua kauemmas toisistaan juuri silloin, kun heidän yhteistyötään eniten tarvittaisiin. Tässä vaiheessa ulkopuolinen tuki, avoin keskustelu ja tieto uusperheen erityispiirteistä voivat olla merkittävä apu.

Keskivaihe (n.1-3 v.)

Alkuvaiheessa esiin nousseet ristiriidat ovat usein nyt voimakkaimmillaan. Odotuksia, tarpeita ja tunteita uskalletaan ilmaista jo avoimemmin, mikä voi tarkoittaa myös paljon riitoja. Perhe saattaa vetäytyä omiin "poteroihinsa", joissa biologinen vanhempi ja hänen lapsensa muodostavat oman yksikkönsä ja uusi puoliso jää ulkopuolelle ja voi koko ajan huonommin.

Tässä vaiheessa tarvitaan ennen kaikkea muutosta ja selkeitä rajoja. On tärkeää sopia esimerkiksi suhteesta ex-puolisoihin, arjen vastuista ja siitä, miten parisuhteen hyvinvoinnille (ja omalle hyvinvoinnille!) tehdään tilaa lasten -ja työn- täyttämässä arjessa. Toimivaa uusperhettä on vaikea rakentaa ilman toimivaa (ja mahdollisimman hyvinvoivaa!) kahden aikuisen parisuhdetta.

Keskivaiheen myöhemmässä "toiminnan vaiheessa" uusperheen vanhemmat alkavat rakentaa yhdessä aktiivisesti uusia toimintatapoja. Biologisista poteroista tullaan ulos ja aletaan luoda yhteisiä pelisääntöjä, tapoja ja rituaaleja. Uusperheessä joudutaan usein neuvottelemaan monien ulkopuolisten ihmisten – kuten ex-puolisoiden ja isovanhempien – kanssa, mutta keskustelut alkavat helpottua yhteisen historian karttuessa. Myös lapsen ja uuden aikuisen välinen suhde voi alkaa vähitellen vahvistua niin, että he pystyvät selvittämään asioita keskenään.

Uusperheen muotoutumisen myöhäisvaihe

Myöhäisvaiheessa uusperheen identiteetti alkaa vahvistua. Parisuhteelle on rakentunut vankempi perusta, aikuiset toimivat paremmin yhdessä ja suhteet lasten sekä uusien aikuisten välillä syvenevät. Pystytään tekemään päätöksiä ja kohtaamaan vaikeuksia yhdessä. Alkaa syntyä kokemus "meidän laumasta".

Viimeisessä vaiheessa uusperheen identiteetti alkaa olla vakiintunut, mikä tarkoittaa esim. sitä, että perheessä kenenkään ei tarvitse enää jatkuvasti pohtia, kuulunko joukkoon (tai kuuluuko joku muu joukkoon) tai onko tämä perhe "oikeanlainen". Läheisyys ja luottamus ovat kasvaneet (ja kasvavat edelleen) ja suhteista tulee avoimempia.

Kun matkan varrella on kohdattu monenlaisia haasteita ja ristiriitoja, koittaa viimein vaihe, jossa vanhemmat (/koko perhe) voi katsoa taaksepäin ja huomata, kuinka paljon sen jokainen jäsen on oppinut ja mistä kaikesta on tultu läpi. 

Uusperheen muotoutuminen ei koskaan merkitse paluuta siihen, mitä aiemmin -aiemmissa perheissä- on ollut, vaan uuden, omanlaisen (= erilaisen) perheen luomista. Matka on usein PITKÄ, kivulias ja mutkainen, mutta parhaimmillaan sen myötä syntyy jotain erityistä: hyvä ja merkityksellinen, omanlaisensa perhe, joka on sellaisenaan hyvä, tärkeä ja arvokas.

Tunnistitko itsesi / perheesi? Et ole yksin! ❤️ Pidemmän tekstin, jossa uusperheen vaiheita on kuvattu tarkemmin, voit lukea Suomen uusperheliiton (Supli:n) sivuilta: https://supli.fi/tietoa/uusperheen-kehitysvaiheet/ 

Lähde: Kaisa Raittilan & Päivi Sutisen teos Huonetta vai sukua – Elämää uusperheessä